Helppoa, hauskaa, hyödyllistä

Täytyy myöntää, että taidan välillä olla aikamoinen välineurheilija, jos näin voi sanoa. Hmm.. Ja oikeastaan asiassa kuin asiassa! Jos URHEILEN, niin varusteiden pitää olla tarkoitukseen sopivat ja hyvät, oikeaa materiaalia, oikeanlaisia ominaisuuksia.. Jos kokkailen, pitää välineiden olla kunnossa.. Ja tietty jos teen ompelutöitä / käsitöitä niin niiden pitää olla kunnossa.. Minkäs sitä koira karvoilleen voi?

Olen siis haaveillut ”salaa” omasta ompelutilasta. Onhan se aika ärsyttävää kaivaa sitä ompelukonetta jostain kaapin perältä ja aina virittää erikseen käyttöön keittiön pöydälle ja sitten taas siivota kaikki pois käytön jälkeen.. Työlästä! Mutta arkea..

Huomasin tuossa yksi ilta että mieheni se on maailman ihanin. Kun hänelle uikutin ongelmiani, niin tuumasipa tuo että ”haetaan pöytä”. Ei kun tuumasta toimeen sitten! Pöydän piti olla riittävän pieni että mahtuu tilaan, mutta kuitenkin niin iso, että siinä voi pitää sekä ompelukonetta että saumuria. Rahaa ei haluttu investoida hirveästi joten googlattiin Ikean sivuilta sopivan kokoisia ja haettiin pöytä sitten sieltä. TOIMII!! AIVAN TÄYDELLISTÄ!

Kaiken kruunaa uudet ompelukoneen ja saumurin suojapussit, jotka ompelin yksi ilta!

  

Näihin kahteen suojahuppuun kangasta meni metrin verran ja mustaa vinonauhaa reilut 7 metriä. Kuvassa näkyy että saumurin suojuksen (oikealla puolella) alahuolittelu jäi vielä vähän kesken, koska vinonauha loppui. Tuo 7 metriä kuulostaa paljolta, mutta sen verran nauhaa todella menee!

Itse työ on todella helppo, otin kaavat vanhoista, koneiden mukana alun perin tulleista muovihupuista: Leikkasin ne saumoja pitkin auki ja otin niistä kaavat. Saumat ommellaan nurjat puolet vastakkain ja lopuksi sauman päälle huolitellaan vinonauha. 

Vinkki: Ompelukoneen suojahuppu kannattaa ommella nätistä, sisustukseen sopivasta kankaasta, näin myös ompelukoneesi ikään kuin kuuluu tilaan ja sopii tyyliin.

Näissä suojahupuissa käytin Marimekon ”Tuuli” vahakangasta. Vahakangas on näppärä tähän tarkoitukseen, koska siitä lähtee pölyt pyyhkimällä pois. Ompelin myös yläreunaan aukon, jotta konetta on tarvittaessa helppo kantaa.

Pientä piperrystä

Joskus ideat voi tullla nopsaankin, ja hyvä niin :) Kävin tuossa yksi ilta Ikeassa katsomassa, mitä uusia juttuja siellä olis. Saatiin joulukuvasto ja heräsihän se jouluintokin. Matkaan ei paljon tarttunut tällä kertaa, mutta huomasin tosi mageen uuden kuosin, nuotit! Tämä taitaa olla heidän joulumallistossa.

Päätin kankaasta sitten siskolleni ommella tyynynpäällisen. Hänellä on kodissaan kaunis valkoinen piano, joten tämä tyyny sopii täydellisesti sisustukseen!

 

Hiljattain kävin Marimekossa ostamassa Lumimarja -kangasta. Tästä ompelin pöytäliinan meille jouluksi. Kaunis kangas inspiroi askartelemaan myös muuta hepenettä..

Tarviihan se kynttiläkin "kaulakorun", vai mitä :)

Ikkunalauta

Edellisessä postauksessa kirjoitin patterikoteloinnista. No, en sitten malttanut odotella tai jahkailla enempiä aikoja, koska idea oli mielestäni niin hyvä :D

Kävimme samana iltana hakemassa Bauhausista valkoista puista lattialistaa, ruuveja, nauloja, kulmarautoja ja vaikka mitä! Ostimme myös sahan, jotta saimme listasta pätkittyä sopivan mittaisia paloja.

Lähtötilanne oli siisti, mutta kenen mielestä patteri on nätin näköinen?

Joskus uurastus palkitaan, valmis tuotos on kauniin näköinen..

..ja sopii sisustukseen! :)

Ekologinen jalanjälki

Olen shoppaillut viime aikoina tosi paljon ja nyt olen alkanut pohtia sitä, että mitä todella tarvitsen. OIkeastaan reilun viikon ajan olenkin ollut ostamatta oikeastaan mitään, koska tällä hetkellä en mitään pahemmin tarvitse. Nykypäivänä vaan on niin hankala ehkä erottaa halua ja todellista tarvetta, näennäisiä tarpeita kun syntyy kuin sieniä sateella jatkuvasti muuttuvien trendien ja mainonnan vuoksi.

Kokeilin tehdä huvikseen Ekotallaajan sivuilla ekologisen jalanjäljen testin. Testin olen tehnyt muistaakseni joskus aikasemminkin ja tulos lienee samaa luokkaa.

Tässä tämän hetkinen ekologinen jalanjälkeni:

Onhan siinä! Mutta lohdutuksen sana: 35% tästä muodostuu "suomalaisuuden taakasta", eli rakentamisesta, puunjalostusteollisuudesta, ja viljeelmättömistä pelloista aiheutuvasta maapalasta. Oman shoppailun tulos, eli tavarat ja palvelut, puolestaan oli noin 18% ekologisesta jalanjäljestä.

Mikä oli positiivista, oma ekologinen jalanjälkeni oli pienempi kuin suomalaisilla keskimäärin. Mutta silti: mikäli kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin minä, tarvittaisiin 2,4 maapallon kaltaista planeettaa ihmiskunnan tarpeiden tyydyttämiseen.

Omenahilloa ja viikonloppua

Viikonloppuna tuli tehtyä vaikka ja mitä! Kerrankin niin :)

Lauantaina oltiin päivä kaupungilla, kiertelemässä lähinnä kauppoja. Yritin kuumeisesti löytää itsellenikin jotain, mutta haviin tarttui vain untuvatyyny Stockmannilta, sekin miehelleni. Tyynyt olivat siellä vielä syyskuun ajan kanta-asiakashintaan.

Sunnuntaina oli sitten muuta puuhaa ja ihan urakalla.

Aamupalan jälkeen käytiin kävelylenkillä ja sitten alkoi urakka. Käytiin K-raudassa katsomassa suihkulaitteita ja päädyttiin että monenlaista on tarjolla. Cellon kokonaisuus ei miellyttänyt, joten jätettiin ostamatta. Lisäksi käytiin ruokakaupoissa.

Kotiin tullessamme tyhjennettiin omenapuu ja paljon omenoita siellä viellä oli. Tämän vuoden saldo oli noin 60-70 omenaa kun viime vuonna määrä taisi huidella 20 hujakoilla :)

Näistä omenoista tulikin 2 omenapiirakkaa ja 11 purkkia omenahilloa!

Ensi vuoden muistiksi laitan tähän vähän omenan säilömisvinkkejä:

Meidän isompaan kattilaan mahtuu omenaa noin 2,8 kilosta, (määrä kuorimattomana punnittu). Tästä tulee noin 2,4 kiloa omenasosetta. Vesimääräksi laitoin noin 3 dl vettä siinä vaiheessa kun omenoita pehmitin. Levy oli noin nelosella.

Kun omenat oli pehmenneet riittävästi (sekoitin niitä koko ajan), soseutin ne sauvasekoittimella. Lusikalla kaapien huomaa jos isoja lohkoja on vielä jäänyt --> sitten sekoittaa sauvasekoittimella vielä niin kauan kun lohkot on silmämääräisesti poissa.

Sose punnitaan (jotta tiedetään, kuinka paljon sokeria laitetaan). Kenwoodin teräskulho on hyvä, kestää kuumaa. Tämän jälkeen oikea määrä sokeria + noin 1 dl vettä (tai enemmän) kattilaan. Tätä keitetään noin 10 minuuttia. (keittäminen lasketaan siitä, kun sose alkaa kuplia)

Tölkkejä kuumennetaan uunissa noin 100 asteessa ja kansia kiehautetaan vedessä.

Laitoin tölkit uuniin suunnilleen silloin kun hilloa aloin keittämään. Toivottavasti tässä on hyvin vinkkiä ensi vuotta varten :)

Olkkaria ja kylpyhuonetta

Taas on pieni sisustuskärpänen päässyt iskemään. Olohuone on vihdoin saatu valmiiksi (ainakin melkein), ja siitä tuli todella kaunis vaikka itse sanonkin. Uusi sohva hankittiin Vepsäläisestä, valaisin on Askosta (Orlando -valaisin). Verhot ja sohvatyynyt ovat itse ommeltu Marimekon kankaista. Taulut on saatu lahjaksi.

Takapihalle laitoin muutaman kauniin lyhdyn, ne ovat Ristomatti Ratian Saaristo -sarjaa.

Uusia projekteja ja mielenkiintoja tulee koko ajan. Viimeisimpänä olen saanut idean laittaa vähän kylppäriä ja pikkuvessaa. Pienillä muutoksilla saa aivan uuden ja raikkaan ilmeen. Pikkuvessaan ajattelin allaskaappia ja peiliä. Kuvassa oleva löytyy suhteellisen edullisesti K-raudasta. Ikeassakin taisi jotain malleja olla, mutta luotan paremmin muiden valmistajien laatuun näissä asioissa ;)

Toinen idea on laittaa sadetinsuihku. 7.10 saakka tarjouksessa K-raudassa kaksikin vaihtoehtoa, jotka kuulemma käyvät mihin tahansa valmiiseen hanaan. Täytyypä käydä kurkkaamassa paikan päällä, millaisia nuo ovat! Pyyhenaulakoilla ja wc paperitelineillä saa myös kivaa uutta ilmettä :)

Kotiviili

Tänä päivänä luomu ja lähiruoka ovat nousseet ihmisten tietoisuuteen ja niistä on tullut suurempi trendi. Meilläkin ostetaan nykyään yhä useammin luomutuotteita. Erityisessä tarkkailussa on lisäaineet ja "luontaisen kaltaiset tuotteet/ainesosat" joita monesti lisätään makua tai rakennetta parantamaan.

Kaiken tämän hössötyksen keskellä ajattelin kokeilla jotain niin perinteistä/ vanhanaikaista kuin kotiviili. Tätä on pienenä tullut jokusen kerran tehtyä "oikeasta" maidosta. Maalla kun sai ennen vanhaan hakea maitoa suoraan naapurin navetasta, sopimuksen mukaisesti tietenkin!

Mutta, kyllähän viili tavallisesta maidostakin tekeytyy erittäin hyvin, nyt on sekin testattu ja uskon että meidän pöydällä on kerran pari viikossa tekeytymässä satsi viiliä :)

Kotiviili, 5 annosta

1 litra maitoa

1 prk viiliä

Aseta pöydälle huoneenlämpöön 5 viilikuppia. Lusikoi kuppien pohjalle pari ruokalusikallista viiliä.

Kaada päälle maito tasaisesti.

Anna viilin tekeytyä noin 1,5 vrk huoneen lämmössä, leivinliinan alla. Kun viili näyttää kiinteältä,

voit nostaa sen jääkaappiin.

Valmista viili on kun se on sopivan kylmää. Viilin voit nauttia esim. lisäämällä siihen talkkunaa ja lusikallisen sokeria.

Jos pidit tästä, muista jättää se viides viilipurkki seuraavaan erään,

näin saat aina tuoretta itse tehtyä viiliä!